Sana Palaa-Pala Sanaa

Tien nuuskijoita

2011-03-09T07:04:00.000-08:00

Kevät siintää horisontissa ja ilo on ylimmillään. Talven kylmyys ei kahlinnut mieliämme, vaan selvisimme hienosti yli horroksen.

Muutama ajatus yhteisöllisyydestä ja anteeksiannosta. Olen vuosien varrella tullut siihen tulokseen, että useista asioista kannattaisi olla mainitsematta. Otan esimerkiksi anteeksiannon, erityisesti Uuden testamentin silmien läpi. Olet varmaan samaa mieltä Paavalin kanssa siitä, että tieto ylpistää ihmisen. Ajattelepa miten toimit: tiedät, että sinun tulisi sopia rauha ystäviesi tai seurakuntalaistesi (nämä eivät siis sulje toisiaan pois) kanssa, mutta et kuitenkaan toimi niin. Tieto on ylpistänyt sinut: olet jollakin tavalla koulinut itsesi "alan ammattilaiseksi", olet ottanut itsellesi aseman lain tulkitsijana, kun ajattelet: "Riittää kun vain ymmärrän Jeesuksen käskyt, eihän minun tarvitse niitä enää noudattaa."

Pahoin pelkään, että useissa seurakunnissa on tapahtunut tämänlainen valitettava käännöskohta. Jeesuksen opetukset eivät enää "kolahda". Niistä on tullut kurssimateriaaleja, joita kertaamme vuosi toisensa jälkeen. Ylpeys on astunut kuvaan. Toiset osaavat paljon materiaalia ulkoa; toiset vähemmän. Mutta kysymys on: onko meissä hitustakaan kristillisyyttä jäljellä?

Tilanne on paradoksaalinen. Toisaalta, kun kerran meidän silmämme ovat avautuneet ja tie Edenistä poispäin on jalkojemme alla, emme voi palata uskontiemme alkuvaiheille, jolloin kuulimme ensi kertaa sanat," Rakasta lähimmäistäsi." Portti menneisyyteen on hitsattu umpeen ja elää vain muistoissamme. Mutta onko tie Kristuksen luo suljettu, vaikka olisimmekin fariseuksia? Saako kolkuttava lämpimän vastaanoton? Voimmeko palata takaisin sille tielle, johon Nasaretilainen jätti jalanjälkensä? On varmaa, että sen tien tunnistaminen on vaikeaa. Kristuksen askeleita reunustaa fariseusten maiharien ja keihäiden jäljet, sekä opetuslapsien vaappuvat askeleet. Lienee selvää, että olemme intiaanien metsästystaitojen puutteessa: vajaat 2000 vuotta vanhat jäljet ovat mysteeri meille, emmekä osaa sanoa niistä juuri mitään. Vain kirjain on jäljellä, vaikkakin eläväksi tekevä sellainen.

Luentoja elämästä

2011-02-17T23:45:00.000-08:00

Hyvää huomenta kaikille!

Joensuun aamu on kirpeä mutta valoisa. Katselen yliopiston kirjastolta ulkona käveleviä ihmisiä, jotka puskuvat ulos valkoista höyryä kuin veturit konsanaan. Ajattelen mielessäni: kiitos lämmöstä.

Eilen osallistuin raamatturyhmään, jossa keskustelimme, lauloimme ja rukoilimme. Ryhmässä oli ainoastaan 4 henkilöä, mutta koska tutkimusten mukaan ideaali ryhmäkoko on 3-5 henkilöä, niin osuimme prikulleen oikeaan. Mukanamme oli myös ulkomaalainen opiskelija henkilö, joka ei tuntenut lainkaan Raamattua. Tämä oli toisaalta haastavaa, mutta samalla äärimmäisen palkitsevaa, kun piti selittää keitä Raamatun henkilöt ovat ja mitä he tekivät. Näin evankeliumeista tuli "luentoja", fariseuksista teologian opiskelijoita ja Mooseksesta tuli lakimiesten kanta-isä.

Kun kävimme läpi Matteuksen "luentomuistiinpanoja" avioerosta luvussa 19 niin huomasimme, että kyseessä oli kiistakysymys kahden teologisen ryhmän välillä. Asetelma on siis samanlainen kuin esimerkiksi kreatonistien ja evoluution kannattajien välillä, eli toisien sanoen mikä on oikea tapa suhtautua tapahtumaan. Lisäksi pistimme merkille, että Jeesus - tarkkaavainen teologi - tuntee molempien ryhmien ajatukset ja ehdottaa omaa kantaansa, perustellen sitä - kuten muutkin - lakimiesten kanta-isällä, Mooseksella. Myöhemmin Paavalin -teologin opiskelija - "luennoissa" tulee ilmi, että niissä lisätään muutamia seikkoja samaan asiaan.

Kun nämä tarinat asettaa erilaiseen perspektiiviin niin niihin voi suhtautua eri tavoin. Totesimmekin, että juuri näiden luentojen hengellinen asennoituminen elämään on merkittävää. Elämä ei ole pelkästään työtä, mutta siihen kuuluu hengelliset suhteet, erityisesti lähimmäisten kanssa. On hyviä tapoja tehdä asioita ja huonoja tapoja. Raamattu käsittelee molempia. Haluaisitko sinä tutustua elämään, jossa hengellisyydellä on keskeinen rooli? Etsi itsellesi paikka, jossa voit kasvaa niin muutos voi alkaa.

Hyvää viikkoa kaikill!

Avio-onni?

2011-02-13T22:31:00.000-08:00

Hyvää aamua, tosin kirpeää sellaista! Pakkasta on paljon ja mikäli ennustuksiin on uskominen, niin tätä jatkuu vielä pitkään...

Aamuhartaudessa tuli seuraava teksti:

Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän ruumiin vapahtaja. (1 Tess. 5)

Länsimainen avioliitto on tuomittu epäonnistumaan mikäli tilastoihin on katsominen. Jotkut arvioivat, että jopa 50% avioliitoista kariutuu ensimmäisten vuosien aikana. Jotain on mennyt pieleen.

Eräs filosofi totesi kerran, " Avioliitossa on syvimmiltään kysymys siitä, kenen palvelija olet. Vaikka asut ja elät puolisosi kanssa, sinun ensisijainen palvelusi ei kohdistu häneen, vaan Herraan. Näin kaikki tunteemme ja ajatuksemme kiertävät ensiksi taivaallisessa neuvostossa, jonne työstämme tulevat ilot ja surut kaikuvat, ja vasta toiseksi lähimmäisellemme. Näin varmistuu lähimmäisen kunnioitus ja arvostus, tämä elintärkeä piirre, jota Vanha Testamentti koroitti yli monien muiden."

Herran palveleminen on mahdollista suunnan- ja asenteenmuutoksella. Ihmisen on mahdollista palvella toista ihmistä, esim. puolisoa, kun työnantajana on Herra. Näin olemmekin ensisijaisesti avioliitossa palvelemassa Herran alamaista, puolisoasi. Tämänkaltainen suhtautuminen voi lievittää avioliitossa tapahtuvia epäonnistumisia ja puutteita; sillä kaikki nämä voi viedä Herralle.

Palvelkaamme Kristusta ilolla ja, ennen kaikkea, ennen kaikkea Häntä, niin koko maa tulee siunatuksi Hänen kauttaan!

Enkeleitä, onko heitä?

2011-02-09T05:35:00.000-08:00

Olette varmaan jo kuulleet Enkeli-ilmestyksestä Alavus-Virrat tiellä. Mikäli ette ole, niin seuraavasta linkistä (paina tästä) voitte kuulla silminnäkijän todistuksen tapahtumasta.

Etsitään vielä kun on aikaa.

Tuhlaajapoika, osa II

2011-01-30T03:24:00.000-08:00

Poika toivoo isänsä kuolemaa. Näin meille kerrotaan Luukkaan evankeliumin luvun 15 jakeessa 12. Tarina alkaa siten, että poika kysyy isältään perintöä. Hän siis toivoo, että isä kuolla kupsahtaisi, jotta hän saisi tämän omaisuuden. Siihen aikaan perinnönjako tapahtui useimmiten isän kuoleman jälkeen, mutta joskus myösä tämän eläessä. On kuitenkin varmaa, että kukaan isä ei halua kuulla tälläistä tulevan lastensa suusta. Onko mielestäsi pojan ja isän suhde hyvä, vallitseeko rauha heidän välillään? Ei minunkaan mielestäni.

Poika saa omaisuutensa, ja hän lähtee ulkomaille. Mutta pian kohtalo puuttuu peliin. Kuten nykyäänkin Amerikassa, ja toki myös täällä Suomessa, nälänhätä on todellinen asia. Leipäjonossa on entistä useampi ihminen. Samoin kävi tälle pojalle. Hattu kouraan, ja leipää pyytämään.

Ajattelet varmaan jo tässä kohdin, että poika saa vain sen minkä ansaitsee. Ahneus ei usein saa hohdokasta päätöstä. Ja kun luemme jakeessa 17 tämän pojan yksinpuhelun, niin saamme vaikutelman katumuksesta. Poika tekee parannuksen. Tai siltä se ainakin vaikuttaa.

Nyt, muistat varmaan, että tätä tarinaa oli kuuntelemassa kaksi ryhmää: fariseukset ja syntiset. Ero heidän välillään oli se, että toiset tunsivat Raamatun ja toiset eivät. Ja kun nämä fariseukset kuulivat pojan sanovan nuo sanat 'Isä minä olen tehnyt syntiä taivasta ja sinua vastaan' niin heille tuli assosiaatio. He olivat kuulleet nuo sanat jossain muualla. He kuulivat Faaraon äänen. Faaraohan sanoo Moosekselle ja Aaronille, " Minä olen rikkonut Jumalaanne ja teitä vastaan" (2. Moos 18). Tämän vuoksi syntiset, tai publikaanit, eivät osanneet tunnistaa tätä yhteyttä, koska he eivät olleet kuulleet paljoakaan Raamattua. Tuntien Raamatun opetukset syvällisesti Jeesus tahtoo tässä "näpäyttää" fariseuksia. Poika ei tule kotiin katuen, vaan juonen kanssa.

Haluan pysähtyä tähän kohtaan tällä kertaa. Monta kertaa ihmiset kertovat, että he eivät tohdi lähestyä Jumalaa. He tietävät ja tunnistavat oman pahuutensa, puuttellisuuden ja jopa suoranaisen vihansa, joka kohdistuu Jumalaan. Suostuisiko Jumala ottamaan vastaan ihmistä, joka valehtelee motiiveistaan ja on ihmisyyden ilmentymä - kiero ja itsekäs? Tämän tarinan opetus on siinä, että tällä pojalle on rohkeutta. Kaikesta huolimatta mitä aikaisemmin on tapahtunut tämä poika uskaltaa kohdata isänsä. Tämä on ensimmäinen askel elämän tiellä. Rohkeus vaatia armoa, uskallus tarttua mahdottomaan. Jatketaan tästä ensi kerralla.

Tuhlaajapoika, osa I

2011-01-19T12:14:00.000-08:00

Eräs hienoimmista Uuden Testamentin kertomuksista on tarina Tuhlaajapojasta. Vaikka et tuntisi tarinaa, silti olen varma, että jo nimen perusteella pystyt arvaamaan sen olevan jotain ainutlaatuista. On toki valitettavaa, että moni nykypäivän ihminen, tarkoitan nyt meidän länsimaisessa maailmassamme, kokee uskonnon olevan kumiseva vaski vailla pohjaa, vailla sanottavaa. Ja vaikka tämä pitäisikin paikkansa uskovaisten kohdalla, ei samaa suhtautumista tule osoittaa siihen lähteeseen, josta me ravintoamme kuokimme - Raamattuun. Ehdotankin, että tutustut tarinaan Tuhlaajapojasta sellaisena kuin se on Raamattuun tullut, ilman muiden ajatuksien tuomia paineita ja taakkoja.

Kun luet tarinaa Tuhlaajapojasta, joka löytyy Luukkaan evankeliumin luvusta 15, huomaat ensimmäiseksi sen, että tarinaa kerrotaan jollekin. Lukija, sellainen kuin sinä ja minä, on katsojan roolissa - tarinaa ei kerrota meille. Sitä kerrotaan kahdelle ryhmälle. Luvun alussa kerrotaan publikaaneista ja syntisistä, fariseuksista ja lainoppineista. Publikaanit nykykielellä tarkoittaa veronkantajaa, tai tuttavallisemmin ilmaistuna, verokarhua, mutta ei ihan tavallista. Kuvittele suomalainen mies keräämässä sinulta veroa, joka päätyy Ruotsin valtion kassaan. Niin, tämä oli publikaani siihen aikaan. Kuten silloin, tämänkaltainen henkilö ei saavuttanut kansan suosiota. Samoin suhtauduttiin myös syntisiin. Nämä olivat niitä kadun miehiä, rikollisia ja prostituoituja. Jotkut heistä saattoivat jopa toimia publikaanien henkivartijoina. Heitä voisi kutsua paikalliseksi mafiaksi.

Nämä kaksi ryhmää olivat tulleet kuuntelemaan Jeesusta, kuten jakeessa 1 kerrotaan. Mutta paikalla oli myös toinen ryhmä, fariseukset ja lainoppineet. Jälkimmäinen ryhmä oli sen ajan teologisen tiedekunnan jäseniä. He olivat saaneet virallisen koulutuksen teologian alalta. Lainoppineiden tärkein tehtävä liittyi teologisten oppien ja totuuksien muodostamiseen. He tutkivat Vanhaa Testamenttia, josta he parhaan näkemyksensä valossa selvittivät niitä asioita, joita kansalle tulisi opettaa. Varsinaisen opetuksen kuitenkin tekivät fariseukset. He olivat niitä paikallisseurakunnan ihmisiä, joilla oli into uskon asioihin. Fariseukset olivatkin oikeastaan lainoppineiden mikrofoneja: he julistivat kansalle oppia Jumalasta ja hänen tarkoituksestaan kansan parissa.

Tähän jälkimmäiseen ryhmään, fariseuksiin ja kirjanoppineisiin, tutustumme jakeessa 2. Sieltä luemme, että he nurisevat. Mutta miksi? He nurisivat, koska heidän mukaansa "Jeesus ottaa vastaan syntisiä ja syö heidän kanssaan." Ongelma oli siinä, että fariseukset pitivät Jeesusta heimoveljenään, sellaisena kuin yksi heistä. Jeesus kuitenkin oli lain opettaja, rabbi, jonka monet samaisti kirjanoppineisiin. Tämän vuoksi he eivät halunneet Jeesuksen syövän syntisten kanssa: fariseusten maine pilaantuisi. Huonoa mainosta, huonoa peeärrää.

Tämä on se asetelma, josta tarina Tuhlaajapojasta lähtee liikkeelle. Vaikka luvussa 15 kerrotaankin kolme tarinaa, kyse on kuitenkin yhdestä tarinasta. Jeesushan sanoo jakeessa 3, että hän kertoo vertauksen, ei siis vertauksia. Kolme tarinaa kertoo siis yhdestä ja samasta asiasta.

Ensi viikolla menemme itse vertaukseen, joten luethan tarinan läpi, huolellisesti ja tarkasti, jotta voimme syventyä siihen maailmaan, johon Jeesus meitä vertauksellaan kutsuu osallistumaan. Siihen asti näkemisiin, tai kuten täällä Pohjois-Karjalassa on tapana sanoa: kahellaan!

yhteydessä Herraan

2010-04-22T01:08:00.000-07:00

Arvaamattomassa maailmassamme ihmiset ovat kiireisiä; opiskelun ja toimentulon hankkimisen lisäksi etsitään nautintoja ja maallisia asioita. Niin oli jo 200o vuotta sitten. Paavalin kuitenkin muistuttaa Fil.3: 20 "MUTTA me olemme taivaan kansalaisia". Omana todistuksenaan hän kirjoittaa: "jättäen mielestäni sen, mikä on takanapäin, ponnistelen sitä kohti, mikä on edessä. Juoksen kohti maalia saavuttaakseni voittajan palkinnon, pääsyn taivaaseen." Fil.3:13-14 Taivas on taivaan kansalaisten koti. Sinne Jumala on kutsunut Kristuksen Jeesuksen omat. "Pysykää SIIS horjumatta Herran yhteydessä, rakkaat ystävät", Paavali kehottaa (Fil.4:1)

Jeesus siunaa omiaan

2009-11-20T01:32:00.001-08:00

Uusi Testamentti kertoo, että Jeesus on parhaillaan taivaallisessa pyhäkössä hoitamassa ylipapin tehtäviä. Hepr. 7: 25 kertoo että Jeesus "elää iäti rukoillakseen heidän puolestaan" eli meidän puolestamme. Mutta miksi Jumala rukoilee Jumalaa. Ihmisen kohdalla rukoileminen on helppo ymmärtää, mutta Jumala rukoilemassa?

Neljäs Mooseksen 6. luku antaa uuden näköalan: Ylimmäinen pappi Aaron siunaa kansaa.
Löydämme sieltä Herran siunauksen. Siunaaminen on myös rukousta. Jeesus Ylimmäisenä pappina siunaa seuraajiaan. "Jeesus pystyy nyt ja aina pelastamaan ne, jotka hänen välityksellään lähestyvät Jumalaa." Rukous siellä ylhäällä on erilaisempaa
kuin täällä alhaalla ja sisältää asioita joita emme täysin ymmärrä. Mutta kuinka ihanaa on kuitenkin tajuta, että Jeesus rukoillessaan meidän ihmisten puolesta, siunaa meitä kuten Aaron Ylimmäisenä pappina ollessaan.

Elämä - nyt

2009-09-02T22:56:00.000-07:00

Elämä ei ole itsestään selvyys, vaikka usein unohdamme ajan kulun ja oman katoavaisuutemme. Mooses rukoili: "Jumala, ajasta aikaan sinä olet. Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen ja sanot: 'palatkaa tomuun, Aadamin lapset.' Ma katoamme kuin uni aamun tullen, kuin ruoho, joka hetken kukoistaa, joka vielä aamulla viheriöi mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois.
Opeta meille, miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen." Psa 90 Miten arvokasta onkaan tämä elämän hetki!

rukous ja omat pyyntöni

2009-02-24T05:19:00.000-08:00

Usein meidän ihmisten rukoukset muodostuvat pääosin pyynnöistä itsellemme. "Jumala, tarvitsen tätä juttua. Anna se minulle." "Auta minua nyt, Jumala." Jumalalla on suuret korvat ja hän kuulee meitä. Hänellä on myös suuri sydän, joka toimii lastensa parhaaksi. Jeesus sanoi: "Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät." (Mt.7:11)
Millaisia ovat Jumalan meille antamat hyvät asiat? Ne eivät välttämättä aina meistä näytä niiltä asioilta, joita häneltä pyysimme, mutta ne ovat Jumalan parasta meille. Ne ovat ennen kaikkea hengellisiä siunauksia kuten armoa, viisautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, voimaa, pyhyyttä ja niin edelleen. Taivaan Isän suuri sydän antaa lapsilleen parhaimpia lahjojaan - ja kaiken sen rakkautensa kera.

Jeesuksen nimessä

2009-02-12T02:02:00.000-08:00

Päätämme rukouksen usein sanoihin 'Jeesuksen nimessä, amen'. Mitä nuo sanat tarkoittavat? Jeesus neuvoi oppilaitaan: "Mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille." Joh.16:23 Noissa sanoissa Jeesus antoi opetuslapsilleen 'tilinsä käyttöoikeuden'. Hänen nimeensä vetoaminen sisältää ainakin kolme merkitystä: 1) tulemme Jumalan eteen Hänen Poikansa paikalla. Olemme Kristuksen edustajina anomassa Jumalan armoa ja hänen voimaansa ihmisten elämään. 2) tulemme Jumalan luo vedoten Kristuksen ansioihin. Turvaudumme ainoastaan Jeesuksen täydelliseen elämään ja uhriin. 3) koska Jeesus on meissä ja meidän tahtomme on synkronoitu hänen tahtonsa kanssa, anomme Kristuksen tahdon mukaisesti. Siitä seuraa: mitä Jumala pyytää, se on parhainta meitä ihmisiä ajatellen.

tervetulleina valtaistuinsaliin

2009-01-16T01:02:00.000-08:00

Voimme lähestyä rukouksessa luottavaisina Jumalan valtaistuinta Jeesuksen nimessä. Ilman Jeesusta kärventyisimme Jumalan Pyhyyden läsnäolossa, mutta hänen ansioihinsa ja nimeensä turvaten lähestymisemme huomataan; Jumala ojentaa kätensä toivottaakseen meidät tervetulleeksi hänen luoksensa. Hän, maailmankaikkeuden Kuningas, kuuntelee anomisemme. "Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme." Hepr.4:16

rukous ja synti

2008-11-24T02:57:00.000-08:00

Valkea lumi peittää mustan maan. Mutta lumen on hankalampaa peittää pystysuoraa kuraista 'lumiukkoa'. Lumi vain ei pysy kovassa, pystysuorassa pinnassa.
Rukous ja synti toimivat vähän samoin. Tunnustamaton synti estää rukouksen kuulemisen (Psa 66:18,19). Lumi vain ei voi peittää likaisuutta. Toisaalta kun rukouselämä on voimakasta, se estää 'synnin tekemisen'. Henkilökohtainen, elävä yhteys, rakkaussuhde Jumalan kanssa voimistaa niin ettei kuravellillä leikkiminen enää niin kiinnosta. Rukous suojaa Jumalan lasta kompastumisilta. Rehellinen rukous kannattaa!

Ylistä Jumalaa

2008-11-18T02:05:00.000-08:00

Mitä Jumalan ylistäminen on? Mitä se tarkoittaa? Alvin Vandergriend kuvaa ylistyksen kolmiosaisena: Jumalan ylistäminen on 1) Jumalan tunnustamista Jumalana, joka Hän on, 2) Jumalan rakastamista Jumalan, joka Hän on ja 3) rakastavan ja ylistävän sydämen antamista Jumalalle. Se on ainut jota voimme antaa Hänelle, joka on armahtanut meidät kuolemasta Jeesuksen sijaiskuoleman tähden. Miten minä siis toimin armahdettuna? Ketä kiitän ja miten?

Rukous alkaa Jumalasta

2008-11-14T00:51:00.000-08:00

Jumala on aloitteentekijä rukouselämässä. Hän saa meidät rukoilemaan. Hänen Henkensä johdattaa meidät tuntemaan avuntarpeemme. Hän paljastaa meille Jumalan tahdon Kirjoituksissa ja tuo rukousaiheet elämään meissä. Tästä johtuen on tärkeää oppia kuuntelemaan Jumalan kuiskaukset elämässämme. Meidän on viisasta virittää sydämemme hänen mukaansa ja seurata hänen ohjaustaan.

Rukouselämän perustus

2008-10-30T05:14:00.000-07:00

Alvin Vandergriend kuvaa rukousta keskustelu osuudeksi elämän tärkeimmässä rakkaussuhteessa, rakkaussuhteessamme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kanssa. On ihmeellistä, että Jumala on tämän suhteen aloitteentekijä; Hän lähestyy ihmistä, Hän saa ihmisen rukoilemaan. Henki paljastaa ihmiselle Jumalan tahdon Kirjoituksissa. Hän herättää rukousaiheet elämään meissä. Meidän tulee oppia kuulemaan Jumalan kuiskaukset, virittää sydämemme hänen mukaansa ja vastata hänen ohjaukseensa.
Riemullisia keskusteluhetkiä rakkaasi kanssa!

Amoawin kirkko melkein valmiina!

2008-04-08T23:01:00.000-07:00

Amoawin kyläläiset ovat saaneet kirkkoonsa katon sekä seinät ja he istuttavat kiitollisina pihalle kasveja estämään erroosiota.
"Herra, minä ylistän sinua kansojen keskellä, minä laulan kaikille kansoille sinun kiitostasi. Sinun armosi ulottuu yli taivaitten, sinun uskollisuutesi ylös pilviin." Psa 108:4,5

armo tänä aamuna

2008-03-19T01:04:00.000-07:00

"Herra, ravitse minua armollasi joka aamu, niin voin iloita elämäni päivistä." Mooseksen rukouksesta Psa 90:14

the sun in the morning in Amoawi.

Mistä muutos alkoi?

2008-03-12T04:47:00.000-07:00

Eräs Amoawin kylän kasvatti kuuli Maranatha-rakentajien etsivän rakennuskohdetta, kun Kenian projekti siirtyi myöhempään ajankohtaan. Toiminnan miehenä hän ryhtyi järjestelyihin ja 22.1. Suomeen tuli tieto, että Amoawiin voidaan rakentaa kirkko. Seurakunnan silloisena suojana toimi melko kehnossa kunnossa oleva katos.

Maranatha -ryhmän saapuessa 20.2.2008 kirkon perustukset olivat valmiina seinä- ja kattorakenteita varten.
Seinät kohoavat ammattitaidolla
ja monenlaisella yhteistyöllä.
Siis Havaitaan tarve, syntyy suunnitelma, joka sytyttää ja sen jälkeen toimitaan resurssien mukaan - yhdessä.
There is the need, the plan which inspires and then the work done together.

Pala sydäntä Amoawin kylässä Ghanassa

2008-03-11T03:10:00.001-07:00

Jumalalla on ihmeelliset polut, joita pitkin hän ohjaa lapsiaan. Hän johti minut Ghanaan avatakseen silmäni näkemään Jumalan suuruutta ja Hänen rakkautensa syvyyttä. Ja näin kirkko kohoaa (29.2.2008)

I don't forget you, my sisters and brothers! We have a powerful God. -kaarina-

Uusi alku

2008-01-08T01:16:00.000-08:00

8.1. Uusi vuosi - uusi alku. Samoin uusi aamu on uusi alku.
"Varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, Jeesus nousi ja lähti ulos. Hän meni paikaan, jossa hän sai olla yksin, ja rukoili siellä." (Mk.1:35) Kuvittelen, miten Jeesus veti viittaansa suojakseen hiipiessään nukkujien keskeltä ulos raikkaaseen aamuun. Linnut olivat myös heräilemässä ja aloittivat pian aamukonserttejaan - kiitollisena uudesta aamusta. Jeesus tähyili ympärilleen ja löysi rauhallisen paikan puunsiimeksestä, mistä näkyi samalla ympäröivät kukkulat.
Uusi aamu - uusi alku - uudet haasteet päivälle. Lintujen liverryksen keskellä Jeesus avasi sydämensä Isänsä kätten töiden ihmettelyyn ja ylistykseen. Lintuemo kaarteli jo etsien hyönteisiä nälkäisille poikasilleen.
Jeesus tiesi, miten suuri nälkä myös ihmisillä oli. He etsivät turvaa ja varmuutta elämäänsä. Hän kuuli Isänsä kuiskeen: "Mene, sinun tehtäväsi on mennä muihinkin kyliin ja kertoa siellä ihmisille rakkauden Jumalasta ja hänen valtakunnastaan. Ihmiset tarvitsevat vapautusta pimeyden voimista. Sinä voit tuoda heidän elämäänsä kappaleen taivasta - vapauden rakkauden valtakunnassa. Mene, minä olen sinun kanssasi."
Tavattuaan opetuslapsensa Jeesus sanoi: "Me lähdemme nyt täältä. Minun on saarnattava naapurikylissäkin, sitä vartenhan minä täällä olen."
Uusi vuosi, uusi aamu, uudet päivän haasteet. Voimaudu ja hae näky rukouspuutarhasta.
- kaarina -